Moninkertaista sisällöntuotantovoimasi mediaseurannalla – ilmaiseksi!

Viestinnän kysyntä kasvaa tällä hetkellä minkä tahansa organisaation viestintäresurssien lisäämiskykyä nopeammin. Mediaseurannan avulla moninkertaistat sisällöntuotantokykysi.
Viestinnän kysyntä kasvaa erittäin nopeasti, ja tiedosta on tullut eräänlainen perusoikeuden kaltainen hyödyke, jota odotetaan olevan saatavilla vaikka sitä ei aktiivisesti käytettäisikään. Tämä viestinnän saataville tuottaminen siten, että sidosryhmät kokevat saavansa riittävästi viestintää, vaatii suuria panostuksia viestinnän ja sisällöntuotannon resursseihin. Niinpä yhteisöillä ei yleensä ole mahdollisuuksia vastata jopa epärealistisen suureksi käyneeseen viestinnän kysyntään. Tämä puolestaan aiheuttaa tyytymättömyyttä tai ainakin yhteisön viestinnällisen kilpailukyvyn heikkenemistä sidosryhmien parissa ja altistaa näin maineriskeille.

Ratkaisuksi tilanteseen nousee olemassaolevan uutisvirran tehokas hyödyntäminen ja kanavointi oikeisiin kohteisiin. MediatumMonitor-mediaseurannan avulla yhteisösi muuttuu toimialasi kattavaksi ja nopeaksi uutistoimistoksi. Pystyt nopeasti ja tarkasti jakelemaan juuri sinun kohderyhmiäsi kiinnostavat uutisotsikot internet-sivuilla, sisäverkoissa sekä täsmäkohdistetuilla uutisbulletiinijakeluilla. Sisällöntuotantokykysi siis moninkertaistuu ilman kuluja! Tämä varmistaa sidosryhmiesi tyytyväisyyden ja yhteisösi hyvän maineen.

Media muuttunut kohuhakuiseksi – mediaseurannan aktiivinen käyttö voi ehkäistä kohun kohteeksi joutumiselta

Ennen toimittajan slogan kuului “juttu päivässä pitää lopputilin loitolla”. Nyt sama huoneentaulu kuuluu “kohu viikossa pitää lopputilin loitolla”.
Koska valtamedian yksinoikeus ajankohtaistietoon on internetin ja sosiaalisen median aikana hävinnyt, pyrkii mainstream-media vastaamaan näihin haasteisiin kansallisen kärkiuutisjulkisuuden hallinnalla. Yhä useammin ajankohtainen valtakunnallinen uutinen liittyy johonkin ns. kohuun eli suuren mittakaavan kriisiin tai väärinkäytösepäilyyn. Jos toimiala tai yhteisö joutuu tällaisen kohujulkisuuden kohteeksi, sen mediajulkisuus säännönmukaisesti kymmenkertaistuu normaalitilanteeseen nähden.

Sekä tällaisen tilanteen ennaltaehkäisyyn että ns. päällä olevan tilanteen hallintaan tarvitaan tehokkaat työkalut. Ainoa keino säilyttää tilannekuva ns. kohun keskellä onkin mediaseurannan osumatilastojen seuranta ja analysointi. Usein mediakohu ei tulekaan täysin ns. puskista, vaan se oireilee ensin heikompina signaaleina. Tässä oireiluvaiheessa tilanteeseen voidaan vaikuttaa ja estää laajemmat ongelmat kokonaan. Huomattavaa on, että mediakohulla on usein jokin todellinen syynsä. Maineenhallinta onkin oikeastaan maineen syiden hallintaa. Maine on ikäänkuin helmi, jonka keskellä on hiekanjyvä, jonka ympärille helmi sitten muodostuu.

Kohun keskeltä pääsee pois yleensä vain radikaalien toimenpiteiden avulla, mikä tarkoittaa kohun aiheuttajan eliminoimista niin, ettei kohun aihetta enää ole.

Parhaiten maineenhallinnassa ovat kuitenkin onnistuneet ne tahot, joihin liitetyistä kohuista emme ole koskaan kuulleetkaan. Oltkootpa tällaisia hyviä esimerkkejä vaikkapa Suomen Sydänliitto, hissiyhtiö Kone, Paulig tai Elisa Oyj.

Onko painetun lehden tie elokuvateatterin tie?

Tämän hetken kuuma mediamaailman kysymys on se, mille tasolle painetun lehden asema tulee vakiintumaan tämänhetkisen likimain vapaan pudotuksen jälkeen. Vastauksen pystyy mittaluokkana ennustamaan mediahistorian esimerkkien avulla. Lähdetään siis mediaekologian lyhyeen oppimäärään.
Periaate numero 1: moderni mediahistoria on noin sata vuotta vanha ilmiö ja syntyi keskeisesti sähköisen viestinnän eli radion keksimisen aikoihin. Muutoksia eri medioiden voimasuhteissa tapahtui aluksi hitaasti, muutaman kymmenen vuoden syklillä. 1980-luvun jälkeen muutosvauhti on dramaattisesti kasvanut tietokonepohjaisen viestinnän syntymisen jälkeen.  Tällä hetkellä muutosvauhti mitataan kvartaaleissa.

Periaate numero 2: Aina kun mediamaisemaan (mediaekologia) on ilmestynyt uusi media, on pelätty vanhojen medioiden kuolemaa. Näin ei kuitenkaan ole koskaan käynyt, eikä mediaekologian teorian valossa käy nytkään. Printti ei siis kuole.

Periaate numero 3: Vanhojen medioiden asema on sen sijaan voinut muuttua dramaattisestikin. Television tullessa näyttämölle USA:ssa 1950-luvun lopulla elokuvateatterien määrä väheni jopa 90%. Radio puolestaan lähti aivan toiseen suuntaan: radiovastaanottimien määrä moninkertaistui.

Periaate numero 4: Vanhan median menestystä uudessa tilanteessa selittää sen muuntelukyky. Elokuvateatterisali ei kyennyt muuntautumaan television haasteessa, mutta radio kykeni. Radio integroitui eri käyttöyhteyksiin: autoradio, kelloradio, matkaradio jne.

Näiden edellä kuvattujen mediaekologian työkalujen avulla pystymme arvioimaan paperilehden tulevaisuutta.

Painetulle medialle jäävät mediamaiseman ääripäät

Ensin tulevat huonot uutiset. Painettu lehti on elokuvaan verrattavissa oleva teknisesti hyvin muuntelykyvytön media. 80-luvun visiona oli kohderyhmittäin räätälöity lehti, mutta teknologia ei tätä merkittävässä määrin mahdollistanut. Vasta internet-viestinnän kypsyttyä nykyiselle tasolleen tämä on mahdollista. Visio siis toteutui, mutta eri mediassa.

Medialla on pohjimmiltaan vain kaksi tehtävää, joiden mahdollisimman tehokkaaseen hoitamiseen sen menestys perustuu. Nämä tehtävät ovat ajan ja tilan voittaminen. Mitä nopeammin ja mitä laajemmalle media kykenee sisältönsä jakelemaan, sitä tehokkaampi ja kilpailukykyisempi ko. media teknologisessa mielessä on.

Sähköinen viestintä on ylivoimainen näissä molemmissa suhteissa. Jotain asetelmasta kertoo sekin, että ihan maalaisjärjellis-semioottisella analyysillä ajatellen sähköinen media sen kuin suurenee (televisioiden keskikoko) ja painettu media vain pienenee (sanomalehden siirtyvät pienempään tabloidiin, kaiken printin painosmäärät laskevat jne.).

Ja sitten hyvät uutiset. Aiemman mediaekologian kokemuksen ja teorian valossa printti ei myöskään tule kuolemaan. Painetun viestinnän mediakulttuuri tosin polarisoituu. Painettu viestintä erikoistuu elokuvateatterin tapaisen korkeaprofiilisen mediakokemuksen tuottajaksi (erinomainen painoasu, näyttävä paperilaatu, kirjanomainen sidonta, pienet painosmäärät erikoiskohderyhmille). Toisaalta painetulle lehdelle jäänee melko stabiilien ja sähköisellä viestinnällä vaikeasti aktivoitavien massojen tavoittaminen (kuten ilmaisjakelulehtien massapainokset tietyllä maantieteellisellä alueella). Näiden kahden ääripään välisen mediamaiseman sähköinen viestintä tulee ottamaan itselleen lähes kokonaan.

Kirja jää paperimuotoon

Tähän samaan dynamiikkaan liittyy sähköisen kirjan tulevaisuus. Edellä kuvattujen periaatteiden mukaan mediakulttuurisena formaattina kirja on yhteensopivampi painetun kuin sähköisen viestintäympäristön kanssa. Kirja on staattinen eikä kovinkaan aikaan sidottu. Kirjan lukeminen on happening, elokuvateatterissa käynnin tapaan.  Kirjassa keskeistä on tarina, joka ei muutu ja jota ei saakaan muuttaa.

Todennäköistä siis on pikemminkin se, että kirja menestyy paremmin painettuna ja sähköinen versio jää marginaaliin, eikä päinvastoin.

Formaattien terävöittämisellä  on todella kiire

Eri valtakunnallisten yhteisöjen Mediatum Oy:llä teettämissä mediatutkimuksissä käy selvästi ilmi, että 30-ikävuotta nuoremmille henkilöille sähköinen viestintä on ottanut painetun lehden paikan.

Tämä tarkoittaa, että näkyvissä on jo tilanne, jossa painetun viestinnän tie tulee olemaan elokuvateatterien tie. Painetun median volyymi voi näin ollen pudota jopa 90%. Tätä ei edes painetun lehdistön ns. laatujournalismi kykene estämään, koska journalismi mediakulttuurisena muotona on sitoutunut pääasiassa printtiin ja laajassa mitassa seisoo ja kaatuu juuri printin mukana.

Hyvin tärkeä ja erittäin ajankohtainen yhteisöjen viestinnällinen haaste onkin juuri nyt tarkastella sitä, millaiset eri formaatit ne rakentavat painetulle ja sähköiselle viestinnälleen. Päällekkäisyydet ja toisaalta välineominaisuuksien huomiotta jättäminen ovat kalliita ja vaarallisiakin seikkoja.

Mediajärjestelmän strategisella uudelleen suuntaamisella saadaan merkittävää viestinnän tehonlisäystä sekä kustannussäästöjä. Se on jopa viestintäkilpailussa menestymisen ehto. Tämän prosessin sparraamisessa ja konsultoinnissa Mediatum Oy:llä on tohtoritasoinen ylivoimainen osaaminen ja näkemys.

Mediaseuranta tuottamaan pikkurahalla – agenda-analyysi kertoo tärkeimmän

Mediaseuranta jos mikä on palvelu, jonka tuottavuutta on hyvin vaikea määritellä. Jos sijoitan palveluun 15.000 euroa vuodessa, saanko vastaavalla määrällä hyötyä?
Usein näin ei ole, sillä monesti mediaseurannan tuottamaa tietoa hyödynnetään yhteisöissä varsin vähän.

Jos palveluun siis sijoittaa vain esimerkiksi kymmenesosan hintavamman palvelun kustannuksista, on varmaa, että rahalle saa huomattavasti paremman vastineen.

Agenda-analyysi tuottavin mediaseurannan ominaisuus

Päivittäisten osumaraporttien lisäksi mediaseurannan varsinainen analyysivoima on osumatilastoissa. Tilastoista ehdottomasti tärkein on ns. agenda-analyysi, joka yksin tuottaa yleensä jopa puolet mediaseurannan analyysihyödystä. Agenda-analyysi on osumakuvaaja, joka on sijoitettu aika-määrä -avaruuteen ja josta näkee mediaosumien määrän päivämäärittäin. Tämä kuva kertoo mediahuippujen volyymin (onko julkisuus paikallista, tiettyyn erikoismediaan sijoittuvaa, sosiaaliseen mediaan painottuvaa vaiko valtakunnallista mainstream-julkisuutta), osumalaaksojen tason (meneekö näkyvyys pienimmillään täysin nollatasolle, vai esiintyykö julkisuutta myös tilanteissa joissa uutishuiput puuttuvat) sekä millainen on osumien trendi (pysyykö julkisuus ennallaan vai kasvaako tai laskeeko julkisuuden kiinnostus).

Jo yksin tämän tiedon avulla julkisuudesta saa selkeän kuvan ja otteen oman mediamaineen arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Eikä siihen todellakaan tarvitse investoida suuria summia.

Agendasenttereiden aika

Agendasentterit vievät voiton mediassa: oletko siis tykkääjä, opponentti vai voittava agendasentteri?
Sentteri on yksi koripallon pelipaikoista. Sentteri-pelaaja on yleensä joukkueensa pisin pelaaja. Sentteri vastaa joukkueen korinaluspelistä, jonka lisäksi sentteri pyrkii tekemään pisteitä, keräämään levypalloja sekä torjumaan vastustajan heittoyrityksiä. (Wikipedia)

Mediatutkimuksessa agendasetting (suom. lähinnä ”aiheen asettaminen”) on tunnettu tutkimusteoria ja tarkoittaa huomion kiinnittämistä siihen, millaisia teemoja julkisuudessa esiintyy, ketkä niitä esittävät ja millaisia toimijoita agendalla esiintyy.

Mediamaiseman pirstaloituessa tai liberalisoituessa (käsitteenvalinta riippuu siitä, pitääkö esimerkiksi sosiaalisen median painoarvon kasvua hyvänä tai huonona asiana) perinteisen mainstream-median valta on heikentynyt.

Periaatteessa jokainen, jolla on hallussaan tarpeeksi viestinnällistä pääomaa (mm. persoonan kiinnostavuus, aiheen kiinnostavuus, viestintätaidot, viestintävälineet ja substanssiosaaminen) pystyy saamaan asiansa levitetyksi hyvinkin laajasti. Tästä seuraa se, että perinteisen portinvartija-tyyppisen valtamedian merkitys on aidosti heikentynyt.

Ketkä sitten menestyvät tässä mediapelissä? Tämän päivän mediapelin voittajia ovat agendasentterit (agendasetter, keskustelun aiheen asettajat). Voittajia ovat ne, joilla on riittävästi edellä kuvattua viestinnällistä pääomaa. He kykenevät tekemään maaleja julkisuudessa haluamallaan hetkellä. Agendasentteri avaa keskustelun Facebookissa, blogissaan, foorumeilla tai mainstream-mediassa ja pakottaa toiset reagoimaan avaukseensa. Agendasentteri on siis aloitteentekijä, muut ovat reagoijia (tykkääjiä tai opponentteja).

On totta, että taitavakaan agendasentteri ei pysty nykyaikaisessa  hyvin liberaalissa mediaympäristössä määrittelemään mediakeskustelun lopputulosta. Mutta hän pystyy määrittelemään sen, mistä keskustellaan. Tämä on jo puolet voitosta, koska on aina myös aimo mahdollisuus siihen, että keskustelun lopputulema on agendasentterin haluama.

Oletko siis vain tykkääjä tai opponentti vai aito agendasentteri? Vain sentteri tekee pisteet ja määrää pelin kulun.