Media muuttunut kohuhakuiseksi – mediaseurannan aktiivinen käyttö voi ehkäistä kohun kohteeksi joutumiselta

Ennen toimittajan slogan kuului “juttu päivässä pitää lopputilin loitolla”. Nyt sama huoneentaulu kuuluu “kohu viikossa pitää lopputilin loitolla”.
Koska valtamedian yksinoikeus ajankohtaistietoon on internetin ja sosiaalisen median aikana hävinnyt, pyrkii mainstream-media vastaamaan näihin haasteisiin kansallisen kärkiuutisjulkisuuden hallinnalla. Yhä useammin ajankohtainen valtakunnallinen uutinen liittyy johonkin ns. kohuun eli suuren mittakaavan kriisiin tai väärinkäytösepäilyyn. Jos toimiala tai yhteisö joutuu tällaisen kohujulkisuuden kohteeksi, sen mediajulkisuus säännönmukaisesti kymmenkertaistuu normaalitilanteeseen nähden.

Sekä tällaisen tilanteen ennaltaehkäisyyn että ns. päällä olevan tilanteen hallintaan tarvitaan tehokkaat työkalut. Ainoa keino säilyttää tilannekuva ns. kohun keskellä onkin mediaseurannan osumatilastojen seuranta ja analysointi. Usein mediakohu ei tulekaan täysin ns. puskista, vaan se oireilee ensin heikompina signaaleina. Tässä oireiluvaiheessa tilanteeseen voidaan vaikuttaa ja estää laajemmat ongelmat kokonaan. Huomattavaa on, että mediakohulla on usein jokin todellinen syynsä. Maineenhallinta onkin oikeastaan maineen syiden hallintaa. Maine on ikäänkuin helmi, jonka keskellä on hiekanjyvä, jonka ympärille helmi sitten muodostuu.

Kohun keskeltä pääsee pois yleensä vain radikaalien toimenpiteiden avulla, mikä tarkoittaa kohun aiheuttajan eliminoimista niin, ettei kohun aihetta enää ole.

Parhaiten maineenhallinnassa ovat kuitenkin onnistuneet ne tahot, joihin liitetyistä kohuista emme ole koskaan kuulleetkaan. Oltkootpa tällaisia hyviä esimerkkejä vaikkapa Suomen Sydänliitto, hissiyhtiö Kone, Paulig tai Elisa Oyj.