Onko painetun lehden tie elokuvateatterin tie?

Tämän hetken kuuma mediamaailman kysymys on se, mille tasolle painetun lehden asema tulee vakiintumaan tämänhetkisen likimain vapaan pudotuksen jälkeen. Vastauksen pystyy mittaluokkana ennustamaan mediahistorian esimerkkien avulla. Lähdetään siis mediaekologian lyhyeen oppimäärään.
Periaate numero 1: moderni mediahistoria on noin sata vuotta vanha ilmiö ja syntyi keskeisesti sähköisen viestinnän eli radion keksimisen aikoihin. Muutoksia eri medioiden voimasuhteissa tapahtui aluksi hitaasti, muutaman kymmenen vuoden syklillä. 1980-luvun jälkeen muutosvauhti on dramaattisesti kasvanut tietokonepohjaisen viestinnän syntymisen jälkeen.  Tällä hetkellä muutosvauhti mitataan kvartaaleissa.

Periaate numero 2: Aina kun mediamaisemaan (mediaekologia) on ilmestynyt uusi media, on pelätty vanhojen medioiden kuolemaa. Näin ei kuitenkaan ole koskaan käynyt, eikä mediaekologian teorian valossa käy nytkään. Printti ei siis kuole.

Periaate numero 3: Vanhojen medioiden asema on sen sijaan voinut muuttua dramaattisestikin. Television tullessa näyttämölle USA:ssa 1950-luvun lopulla elokuvateatterien määrä väheni jopa 90%. Radio puolestaan lähti aivan toiseen suuntaan: radiovastaanottimien määrä moninkertaistui.

Periaate numero 4: Vanhan median menestystä uudessa tilanteessa selittää sen muuntelukyky. Elokuvateatterisali ei kyennyt muuntautumaan television haasteessa, mutta radio kykeni. Radio integroitui eri käyttöyhteyksiin: autoradio, kelloradio, matkaradio jne.

Näiden edellä kuvattujen mediaekologian työkalujen avulla pystymme arvioimaan paperilehden tulevaisuutta.

Painetulle medialle jäävät mediamaiseman ääripäät

Ensin tulevat huonot uutiset. Painettu lehti on elokuvaan verrattavissa oleva teknisesti hyvin muuntelykyvytön media. 80-luvun visiona oli kohderyhmittäin räätälöity lehti, mutta teknologia ei tätä merkittävässä määrin mahdollistanut. Vasta internet-viestinnän kypsyttyä nykyiselle tasolleen tämä on mahdollista. Visio siis toteutui, mutta eri mediassa.

Medialla on pohjimmiltaan vain kaksi tehtävää, joiden mahdollisimman tehokkaaseen hoitamiseen sen menestys perustuu. Nämä tehtävät ovat ajan ja tilan voittaminen. Mitä nopeammin ja mitä laajemmalle media kykenee sisältönsä jakelemaan, sitä tehokkaampi ja kilpailukykyisempi ko. media teknologisessa mielessä on.

Sähköinen viestintä on ylivoimainen näissä molemmissa suhteissa. Jotain asetelmasta kertoo sekin, että ihan maalaisjärjellis-semioottisella analyysillä ajatellen sähköinen media sen kuin suurenee (televisioiden keskikoko) ja painettu media vain pienenee (sanomalehden siirtyvät pienempään tabloidiin, kaiken printin painosmäärät laskevat jne.).

Ja sitten hyvät uutiset. Aiemman mediaekologian kokemuksen ja teorian valossa printti ei myöskään tule kuolemaan. Painetun viestinnän mediakulttuuri tosin polarisoituu. Painettu viestintä erikoistuu elokuvateatterin tapaisen korkeaprofiilisen mediakokemuksen tuottajaksi (erinomainen painoasu, näyttävä paperilaatu, kirjanomainen sidonta, pienet painosmäärät erikoiskohderyhmille). Toisaalta painetulle lehdelle jäänee melko stabiilien ja sähköisellä viestinnällä vaikeasti aktivoitavien massojen tavoittaminen (kuten ilmaisjakelulehtien massapainokset tietyllä maantieteellisellä alueella). Näiden kahden ääripään välisen mediamaiseman sähköinen viestintä tulee ottamaan itselleen lähes kokonaan.

Kirja jää paperimuotoon

Tähän samaan dynamiikkaan liittyy sähköisen kirjan tulevaisuus. Edellä kuvattujen periaatteiden mukaan mediakulttuurisena formaattina kirja on yhteensopivampi painetun kuin sähköisen viestintäympäristön kanssa. Kirja on staattinen eikä kovinkaan aikaan sidottu. Kirjan lukeminen on happening, elokuvateatterissa käynnin tapaan.  Kirjassa keskeistä on tarina, joka ei muutu ja jota ei saakaan muuttaa.

Todennäköistä siis on pikemminkin se, että kirja menestyy paremmin painettuna ja sähköinen versio jää marginaaliin, eikä päinvastoin.

Formaattien terävöittämisellä  on todella kiire

Eri valtakunnallisten yhteisöjen Mediatum Oy:llä teettämissä mediatutkimuksissä käy selvästi ilmi, että 30-ikävuotta nuoremmille henkilöille sähköinen viestintä on ottanut painetun lehden paikan.

Tämä tarkoittaa, että näkyvissä on jo tilanne, jossa painetun viestinnän tie tulee olemaan elokuvateatterien tie. Painetun median volyymi voi näin ollen pudota jopa 90%. Tätä ei edes painetun lehdistön ns. laatujournalismi kykene estämään, koska journalismi mediakulttuurisena muotona on sitoutunut pääasiassa printtiin ja laajassa mitassa seisoo ja kaatuu juuri printin mukana.

Hyvin tärkeä ja erittäin ajankohtainen yhteisöjen viestinnällinen haaste onkin juuri nyt tarkastella sitä, millaiset eri formaatit ne rakentavat painetulle ja sähköiselle viestinnälleen. Päällekkäisyydet ja toisaalta välineominaisuuksien huomiotta jättäminen ovat kalliita ja vaarallisiakin seikkoja.

Mediajärjestelmän strategisella uudelleen suuntaamisella saadaan merkittävää viestinnän tehonlisäystä sekä kustannussäästöjä. Se on jopa viestintäkilpailussa menestymisen ehto. Tämän prosessin sparraamisessa ja konsultoinnissa Mediatum Oy:llä on tohtoritasoinen ylivoimainen osaaminen ja näkemys.